kellonaika
kellonaika (Finnisch)
Substantiv
Singular | Plural
| |
---|---|---|
Nominativ | kellonaika | kellonajat
|
Genitiv | kellonajan | kellonaikojen
|
Partitiv | kellonaikaa | kellonaikoja
|
Akkusativ | kellonajan | kellonajat
|
Inessiv | kellonajassa | kellonajoissa
|
Elativ | kellonajasta | kellonajoista
|
Illativ | kellonaikaan | kellonaikoihin
|
Adessiv | kellonajalla | kellonajoilla
|
Ablativ | kellonajalta | kellonajoilta
|
Allativ | kellonajalle | kellonajoille
|
Essiv | kellonaikana | kellonaikoina
|
Translativ | kellonajaksi | kellonajoiksi
|
Abessiv | kellonajatta | kellonajoitta
|
Instruktiv | — | kellonaikoin
|
Komitativ | — | kellonaikoineen- + Possessivsuffix
|
Worttrennung:
- kel·lon·ai·ka
Aussprache:
- IPA: [ˈkelːonɑjkɑ]
- Hörbeispiele: —
Bedeutungen:
Beispiele:
- [1]
Übersetzungen
Referenzen und weiterführende Informationen:
- [1, 2] dict.cc Finnisch-Deutsch, Stichwort: „kellonaika“
- [1, 2] Sanakirja suomi-saksa „kellonaika“
- [2] kaannos: sanakirja suomi-saksa „kellonaika“
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.