kone
kone (Finnisch)
Substantiv
Singular | Plural
| |
---|---|---|
Nominativ | kone | koneet
|
Genitiv | koneen | koneiden
|
Partitiv | konetta | koneita
|
Akkusativ | kone koneen |
koneet
|
Inessiv | koneessa | koneissa
|
Elativ | koneesta | koneista
|
Illativ | koneeseen | koneisiin
|
Adessiv | koneella | koneilla
|
Ablativ | koneelta | koneilta
|
Allativ | koneelle | koneille
|
Essiv | koneena | koneina
|
Translativ | koneeksi | koneiksi
|
Abessiv | koneetta | koneitta
|
Instruktiv | — | konein
|
Komitativ | — | koneineen- + Possessivsuffix
|
Worttrennung:
- ko·ne
Aussprache:
- IPA: [ˈkone]
- Hörbeispiele: —
Bedeutungen:
- [1] Maschine
Beispiele:
- Tämä sivu on koneella kirjoitettu. - Diese Seite ist maschingeschrieben.
- Koneessa on vika. - Die Maschine hat einen Fehler / funktioniert nicht.
Charakteristische Wortkombinationen:
- tietokone, lentokone, kirjoituskone, konekivääri
kone (Slowakisch)
Deklinierte Form
Worttrennung:
- ko·ne
Aussprache:
- IPA: [ˈkɔɲɛ]
- Hörbeispiele: —
Grammatische Merkmale:
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.