mennyt
mennyt (Finnisch)
Konjugierte Form
Singular | Plural
| |
---|---|---|
Nominativ | mennyt | menneet
|
Genitiv | menneen | menneiden
|
Partitiv | mennyttä | menneitä
|
Akkusativ | mennyt menneen |
menneet
|
Inessiv | mennessä | menneissä
|
Elativ | menneestä | menneistä
|
Illativ | menneeseen | menneisiin
|
Adessiv | menneellä | menneillä
|
Ablativ | menneeltä | menneiltä
|
Allativ | menneelle | menneille
|
Essiv | menneenä | menneinä
|
Translativ | menneeksi | menneiksi
|
Abessiv | menneettä | menneittä
|
Instruktiv | — | mennein
|
Komitativ | — | menneine- + Possessivsuffix
|
Worttrennung:
- men·nyt
Aussprache:
- IPA: [ˈmenːyt]
- Hörbeispiele: —
Grammatische Merkmale:
- Partizip Aktiv Perfekt des Verbs mennä
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.