ongelma
ongelma (Finnisch)
Substantiv
Singular | Plural
| |
---|---|---|
Nominativ | ongelma | ongelmat
|
Genitiv | ongelman | ongelmien
|
Partitiv | ongelmaa | ongelmia
|
Akkusativ | ongelman | ongelmat
|
Inessiv | ongelmassa | ongelmissa
|
Elativ | ongelmasta | ongelmista
|
Illativ | ongelmaan | ongelmiin
|
Adessiv | ongelmalla | ongelmilla
|
Ablativ | ongelmalta | ongelmilta
|
Allativ | ongelmalle | ongelmille
|
Essiv | ongelmana | ongelmina
|
Translativ | ongelmaksi | ongelmiksi
|
Abessiv | ongelmatta | ongelmitta
|
Instruktiv | — | ongelmin
|
Komitativ | — | ongelmineen- + Possessivsuffix
|
Aussprache:
- IPA: [ˈoŋːelmɑ]
- Hörbeispiele: —
Bedeutungen:
- [1] Problem
Beispiele:
- En näe ongelmia tässä suunnitelmassa. - In diesem Plan sehe ich keine Probleme.
Wortbildungen:
- ongelmatiikka
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.