puisto
puisto (Finnisch)
Substantiv
| Singular | Plural
| |
|---|---|---|
| Nominativ | puisto | puistot
|
| Genitiv | puiston | puistojen
|
| Partitiv | puistoa | puistoja
|
| Akkusativ | puiston | puistot
|
| Inessiv | puistossa | puistoissa
|
| Elativ | puistosta | puistosta
|
| Illativ | puistoon | puistoihin
|
| Adessiv | puistolla | puistoilla
|
| Ablativ | puistolta | puistoilta
|
| Allativ | puistolle | puistoille
|
| Essiv | puistona | puistoina
|
| Translativ | puistoksi | puistoiksi
|
| Abessiv | puistotta | puistoitta
|
| Instruktiv | — | puistoin
|
| Komitativ | — | puistoineen- + Possessivsuffix
|
Aussprache:
- IPA: [ˈpujsto]
- Hörbeispiele: —
Bedeutungen:
- [1] Park
Beispiele:
- Kesällä istutaan usein puistossa syömässä ja juomassa. - Im Sommer sitzt man oft im Park und isst und trinkt.
Charakteristische Wortkombinationen:
- puistotie
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.