eläin
eläin (Finnisch)
Substantiv
Singular | Plural
| |
---|---|---|
Nominativ | eläin | eläimet
|
Genitiv | eläimen | eläinten, eläimien
|
Partitiv | eläintä | eläimiä
|
Akkusativ | eläimen | eläimet
|
Inessiv | eläimessä | eläimissä
|
Elativ | eläimestä | eläimistä
|
Illativ | eläimeen | eläimiin
|
Adessiv | eläimellä | eläimillä
|
Ablativ | eläimeltä | eläimiltä
|
Allativ | eläimelle | eläimille
|
Essiv | eläimenä | eläiminä
|
Translativ | eläimeksi | eläimiksi
|
Abessiv | eläimettä | eläimittä
|
Instruktiv | — | eläimin
|
Komitativ | — | eläimineen- + Possessivsuffix
|
Worttrennung:
- , Plural:
Aussprache:
- IPA: [ˈelæjn]
- Hörbeispiele: eläin (Info)
Bedeutungen:
- [1] Tier
Beispiele:
- [1]
Wortbildungen:
- eläintarha - Tiergarten, Zoo
- pehmoeläin - Stofftier
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.