juttu
juttu (Finnisch)
Substantiv
| Singular | Plural
| |
|---|---|---|
| Nominativ | juttu | jutut
|
| Genitiv | jutun | juttujen
|
| Partitiv | juttua | juttuja
|
| Akkusativ | juttu jutun |
jutut
|
| Inessiv | jutussa | jutuissa
|
| Elativ | jutusta | jutuista
|
| Illativ | juttuun | juttuihin
|
| Adessiv | jutulla | jutuilla
|
| Ablativ | jutulta | jutuilta
|
| Allativ | jutulle | jutuille
|
| Essiv | juttuna | juttuina
|
| Translativ | jutuksi | jutuiksi
|
| Abessiv | jututta | jutuitta
|
| Instruktiv | — | jutuin
|
| Komitativ | — | juttuine- + Possessivsuffix
|
Aussprache:
- IPA: [ˈjutːu]
- Hörbeispiele: —
Bedeutungen:
Quellen:
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.