kello

kello (Finnisch)

Substantiv
Singular Plural

Nominativ kello kellot

Genitiv kellon kellojen

Partitiv kelloa kelloja

Akkusativ kellon kellot

Inessiv kellossa kelloissa

Elativ kellosta kelloista

Illativ kelloon kelloihin

Adessiv kellolla kelloilla

Ablativ kellolta kelloilta

Allativ kellolle kelloille

Essiv kellona kelloina

Translativ kelloksi kelloiksi

Abessiv kellotta kelloitta

Instruktiv — kelloin

Komitativ — kelloineen-
+ Possessivsuffix

Aussprache:

IPA: [ˈkelːo]
Hörbeispiele: —

Bedeutungen:

[1] Uhr
[2] Glocke

Abkürzungen:

[1] klo

Beispiele:

[1] Kello on 8.12. - Es ist 8.12 Uhr.
[2] Kansallispäivänä kellot soivat koko maassa. - Am Nationalfeiertag läuten die Glocken im ganzen Land.

Charakteristische Wortkombinationen:

rannekello - Armbanduhr

Übersetzungen
 [1] Uhr
 [2] Glocke
Referenzen und weiterführende Informationen:
[1; 2] Kotimaisten kielten keskus: Kielitoimiston sanakirjasta. Stichwort „kello“
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.