kuka

kuka (Finnisch)

Pronomen
Singular Plural

Nominativ kuka / ken (kutka) ketkä

Genitiv (kunka) kenen (kuiden) keiden

Partitiv (kuta) ketä (kuita) keitä

Akkusativ (kunka) kenet (kutka) ketkä

Inessiv (kussa) kenessä (kuissa) keissä

Elativ (kusta) kenestä (kuista) keistä

Illativ (kuhun) keneen (kuihin) keihin

Adessiv (kulla) kenellä (kuilla) keillä

Ablativ (kulta) keneltä (kuilta) keiltä

Allativ (kulle) kenelle (kuille) keille

Essiv (kuna) kenenä (kuina) keinä

Translativ (kuksi) keneksi (kuiksi) keiksi

Abessiv (kutta) kenettä (kuitta) keittä

Instruktiv — (kuin) kein

Komitativ — -
+ Possessivsuffix

Worttrennung:

ku·ka

Aussprache:

IPA: [ˈkukɑ]
Hörbeispiele:  kuka (Info)

Bedeutungen:

[1] wer
[2] (vor einem Wort, das auf eine Person hinweist) welcher/welche (seltener: welches)
[3] (in dieser Bedeutung die Form „ken“ meist verwendet, gehoben) wer (= derjenige, der / diejenige, die)

Synonyme:

[3] se, joka

Beispiele:

[1] Kuka on uusi presidenttimme? = Wer ist unser neuer Präsident?
[2] Ketä miestä hän ei nähnyt? = Welchen Mann sah er/sie nicht?
[3] Ken sen haluaa tehdä, voi sen tehdä. = Wer es machen will, darf es machen.
  • In dem modernen Finnischen sind die in Klammern gesetzten Kasus von „kuka“ veraltet und sie sind durch die entsprechenden Kasus von „ken“ ersetzt worden. Die Nominativform „ken“ wird in gehobener Sprache verwendet.


Übersetzungen
 
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.